Ensimmäinen oppimani temppu (+video)


Väittäisin että suurin osa taikureista, ehkä jopa yli 90%, on saanut kimmokkeen temppuiluun jo lapsena. Siinä missä muilla lapsilla mielenkiinnon kohteet lopulta siirtyvät milloin mihinkin, nämä tietyt yksilöt jäävät tähän kummalliseen harrastukseen koukkuun ja jatkavat sen tekemistä aikuisikään, jotkut elämänsä loppuun saakka. Kuulun itse tähän perinteiseen jengiin. Olen lapsena nähnyt Särkänniemessä Timo-Taikurina silloin tunnetuksi tulleen, ehkä Suomen ensimmäisen julkkistaikuri Timo Kulmakon. Kipinä on siis saatu jo luultavasti ennen kouluikää. Yläasteella mielenkiinto lopahti täysin, sattumalta vastakkaisen sukupuolen ja urheilun astuttua kuvioihin päätin jättää pakat kaappiin pölyttymään ja antaa muiden hoitaa temppuilut.

Taikuuden maaginen kipinä syttyi uudelleen armeijassa ollessani. Muistan hetkenkin vielä kuin eilisen päivän. Oli synkkä ja myrskyinen yö. Olimme heränneet aamulla ennen viittä hiihtomarssille jonnekin hevon kuuseen, poteroita virittelemään ja sotataitoja harjoittelemaan. Lähes vuorokauden valveilla olleena istun vartiossa tupakaverini kanssa. Taivaalta vihmoo vettä ja räntää, väsyttää ja viluttaa niin ettei ajatus kulje. Ahdistuneena tilanteestaan, vartiokaverini tokaisee tekevänsä mitä tahansa jotta pääsisi kotisohvalle elokuvaa katsomaan.

MITÄ TAHANSA.

Nyökyttelen ja totean että perkele kun minä täältä pääsen niin OPETTELEN TAIVUTTAMAAN LUSIKKAA NIINKUIN URI GELLER.

Siitä se sitten lähti.

Totuushan on se, että on pakko olla olemassa SE ensimmänen temppu joka on tullut opeteltua. Lapsena kikkailin pappani Viking Line-pelikorteilla, ja muistan hänen opettaneen minulle ainakin yhden tempun. Joko hän tai vaarini. Temppu oli kuitenkin hämäävän yksinkertainen: taikuri nostaa pakasta neljä ässää.

Efekti on simppeli, sen ymmärtää vähän hitaampikin, ja mikä parasta; se on suhteellisen helppo tehdä. Silloinen taitotaso ei tietenkään antanut varaa sekoittaa kortteja, vaan pakkaan pidettiin äärettömän tiukka ote tarkkaakin tarkemman korttikontrollin saavuttamiseksi. Olen opetellut kyseisestä efektistä vuosien varrella monia variaatioita, ja edelleen tulee keikoilla esitettyä temppua jossa sekoitetusta pakasta löytyy neljä ässää.

Kuvasin tempusta videon:


Tommi LahtiComment
Jättiläisten olkapäillä
 SuomiAreena 2018

SuomiAreena 2018

Lukemani mukaan joskus muinoin sanottiin, että taiteilija seisoo aina jättiläisten olkapäillä. Sanonta kuvaa sitä, miten näemme pidemmälle kuin edeltäjämme – ei siksi, että olisimme heitä kehittyneempiä, vaan koska meillä on heidän tietonsa oppaanamme. Tärkeintä oli siis tuntea edeltäjänsä.

"Jos olen nähnyt muita kauemmas, se johtuu siitä, että olen seissyt jättiläisten olkapäillä." Isaac Newton.

Syy, miksi olen niin pohdiskeleva, johtuu siitä mihin seuraan minut on juuri hyväksytty. Sain nimittäin tällä viikolla vahvistuksen siitä, että minut on hyväksytty mukaan kansainväliseen Psychic Entertainers Association Inc-järjestöön. P.E.A. toimii ehdottomana ammattimentalistien, hypnotistien ja muiden psyykikkoviihdyttäjien kattojärjestönä maailmassa. Vuonna 1978 perustettuun kansainväliseen järjestöön kuuluu noin 250 jäsentä ympäri maailman. Sain kunnian olla järjestön kolmas suomalaisjäsen kautta aikain, aiemmin sisään on hyväksytty alan ehdottomat huippunimet Suomesta, Pete Poskiparta ja Jose Ahonen.

Järjestön tehtävänä on helpottaa alan ammattilaisten keskinäistä kommunikointia, sekä viedä alaa yleisesti eteenpäin mm. koulutustapahtumien ja tapaamisten muodossa. On todella hienoa tulla hyväksytyksi mukaan tähän perinteiseen järjestöön, ja antamaan oma panoksensa mentalismin eteenpäin viemiseksi.

Alan ulkopuolisille nimet, kuten Bob Cassidy, Banachek, Max Maven tai Michael Weber eivät kerro luultavasti yhtään mitään, mutta jokainen heistä on jättänyt sekä itseeni, että koko alaan lähtemättömän vaikutuksen. On suuri kunnia päästä samaan seuraan alan kovimpien nimien kanssa, ja työ rakastamani aiheen parissa jatkuu entistä suuremmalla intohimolla!

"Ai sä oot taikuri?"

Ehtoota taas.

Ihmisten kanssa on hauska höpötellä. Ei ehkä ennen keikkaa, koska yritän parhaani mukaan keskittyä tulevaan suoritukseen ja esityksen läpi viemiseen. Mutta heti keikan jälkeen. Olo on mentaalimestarilla raukea, esitys on toivottavasti mennyt mallilleen, ja on aika vaihtaa muutama sana keikkapaikalla olleiden kanssa.

"Voitko kadottaa mun vaimon, heheh.."

Yleensä juttuseuraksi paukahtaa mieshenkilö. Ikää yli 45-vuotta. Jos kyseessä on yrityksen juhlat, mies on jonkinlaisen pomon asemassa. Naukkua on jo maisteltu, mutta solmio miehellä pysyy edelleen siellä mihin se on taiteiltu ennen juhliin lähtöä.

Ns. ottakravatti nähdään vasta karaoken jälkeen.

"Ai sä oot taikuri, HEEI HEEI!! Nyyyt jumalauta lompakot piiloon"

Jutun aiheina on yleensä taikuus, taikatemput ja taikurit. Useiten vastailen siihen, että miten, koska, ja missä taikuritouhut on aloitettu, ja miksi. Sen jälkeen kuulen kommentin vuosikausia sitten nähdystä tv-taikurista, jonka kehun myös toki heti Jumalasta seuraavaksi. Ylöspäin. Monesti äijä pyytää, ja jopa vaatii että kusetan vielä ennen lähtöä sitä Suunnitteluosaston Pasia, mielellään parhaalla tempulla. Tempun tai siitä nöyrästi kieltäytymisen jälkeen pyydetään yleensä käyntsäriä, ja toivotetaan hyvät illanjatkot.

Parhaassa tapauksessa saan tästä mukavasta äijästä kavereineen matkaseuraa vielä pihalle ja autolle saakka, ja saan heittää iloiset hyvästit kurvatessani Toyotalla pihasta takaisin kotimatkalle.

Edelleen ihmettelen miten jänniin paikkoihin tämä harrastus on minut vienyt, ja monesti kotona mietin ja iloitsen siitä, että tämä on juuri sitä mistä lapsena salaa unelmoin.

Tulkaa repimään keikan jälkeen hihasta!

Tommi LahtiComment
Kädet savessa - itsensä katsominen videolta on karmeaa

Hyvää iltaa.

Nyt on siis keskiviikkoilta, piti olla työilta. Piti. Piti katsoa jälleen viime viikonlopun esiintyminen videolta, mutta avasinkin selaimen ja pakoilen töitä kirjoittamalla tätä blogia.

Olen aiemmin ollut hieman epäröivä mitä tulee esiintymiseen. Ennen tätä vuotta en ottanut esiintymistä mitenkään vakavasti, tykkäsin kyllä esiintyä ja yritin aina parhaani, mutta en antanut todellakaan parastani.

Pitkään asiaa pohdittuani, tajusin lopulta mikä tehtäväni tällä planeetalla on; olen kommunikoija. Päivisin kommunikoin ja viihdytän ihmisiä pelkän puheen voimalla Radio Porin studiosta käsin, iltaisin vedän mystikon viitan harteilleni ja pyrin parhaani mukaan esittämään vakuuttavaa ajatustenlukijaa.

Mutta perhanan pitkään siinä meni että sen tajusin!

Asian tajuaminen on johtanut positiivisten ongelmien eteen. Ensinnäkin, töitä ja tilaisuuksia on tullut eteeni enemmän kuin ennen. Ja sehän on hienoa, asiat etenee periaatteessa suunnitelmieni mukaan. Keväällä on luvassa muistiluentoa yliopiston opiskelijoille, nyt marraskuussa käyn hieman valottamassa miten mikroilmeiden- ja eleiden tulkinta näkyy työssäni mentalistina. Sen lisäksi on myös keikat ja uusi esitys. Ja uusi esitys, sekä “valaistuminen showbisnekseen” ovat tosiaan tuoneet minut nyt totuuden eteen.

On pakko kääntää kiikarit itseäni kohden ja nyppiä omasta esiintymisestä esille jokainen pienikin yksityiskohta jota voisi parantaa. Ja tämähän on äärimmäisen vaivaannuttavaa.

Kuvasin esiintymisiäni joskus aiemmin, mutta lopetin koska #saamaton. Nyt olen aloittanut kyseisen, äärettömän tärkeän proseduurin uudelleen, ja huomaan miten #helvetin vaikeaa se omalle egolle on.

Lavalla luulen olevani äärettömän charmikas, nopea, ja mukava katsella. Muttta kun katselen omaa settiäni koneelta jälkikäteen, tekisi mieli tunkea koko ukko sirkkelistä läpi ja lopettaa koko touhu lähtökuoppiinsa, ettei kukaan vaan joutuisi moista kuraa koskaan todistamaan livenä.

Heittää pensselit santaan ja lähteä lätkimään.

Mutta tällä kertaa sitä ei tapahdu. Ja nyt kun tämäkin on kirjoitettu, on taas aika palata sorvin ääreen. Suomeksi sanottuna; repimään hiuksia päästä, katsomaan omaa räpiköintiään lavalla sormiensa lävitse, voivottelemaan omaa surkeuttaan, lopulta nauramaan omalle outoudelleen ja erityisesti KEHITTYMÄÄN ESIINTYJÄNÄ.

Hauskaa loppuvuotta, nähdään keikoilla!

Tommi LahtiComment
numeroiden muistaminen

Nykyään ei tarvitse oikeasti muistaa mitään, koska ainahan voi tallentaa tärkeät pin-koodit ja varsinkin puhelinnumerot vaikka omaan kännykkään muistiin. Ja mitä järkeä oikeasti on edes painaa numeroita muistiin?

Miksi. Miksi, Tommi. MIKSI?!

Jos olen täysin rehellinen niin en ihan oikeasti osaa vastata. Aivan sama. Mutta jos haluat oppia näitä tekniikoita ja tietää miten helposti numeroita voi laittaa muistiin, niin sitten kannattaa lukea eteenpäin. Muussa tapauksessa, hauskaa päivänjatkoa...

Tämän tekstin aiheena on siis miten muuttaa numerot mielenkiintoisempaan muotoon jotta ne olisi helpompi painaa mieleen.

Esimerkki 1: pin-koodi

Yksinkertaisin tapa on muuttaa numerot esineiksi. Esimerkiksi numero 1, se näyttää hieman golf-mailalta, joten muutetaan se golf-mailaksi. Numero kaksi, se näyttää joutsenelta, joten jatkossa se on joutsen. Numero 3? Avatut käsiraudat. Tässä lista joka numerolle:

0 = pallo

1 = golf-maila

2 = joutsen

3 = avatut käsiraudat

4 = purjevene

5 = koukku

6 = jojo

7 = bumerangi

8 = lumiukko

9 = norsu

Okei, tehtävänä on siis painaa mieleen pankkikorttisi pin-koodi. Kuvitellaan että tässä tapauksessa pin-koodisi on 1084.

Jos tuo on oikea pin-koodisi niin kyseessä ei ole sattuma, vaan uusin mentalisti-temppuni. Tilaa heti keikalle osoitteesta www.tommilahti.com

Eli: 1084. Normaalisti toistaisit numeroa mielessäsi muutaman kerran, ehkä kirjoittaisit sen jopa johonkin paperille. Mutta laitetaanpa tekniikka hyvään käyttöön ja tehdään tuosta tylsästä numerojonosta mielenkiintoinen näytelmä mieleesi niin että muistat koodin olit sitten missä vain.

Muista mielikuvat jotka tehtiin joka numerolle. Kuvittele GOLF-MAILA joka lyö PALLOA joka lentää LUMIUKON päähän. Lumiukko kaatuu lyönnin voimasta PURJEVENEESEEN. Se miltä nuo objektit ja tapahtumat näyttävät mielessäsi riippuu täysin omasta mielikuvituksestasi. Käy tuo kyseinen skenaario läpi mielessäsi muutamia kertoja niin että mielikuva on todella vahvana mielessäsi. Nyt meidän pitää vain yhdistää tuo kyseinen mielesi elokuva paikkaan joka muistuttaa sinua siitä että kyseessä ei ole esimerkiksi kännykkäsi koodia, vaan nimenomaan pankkikorttisi. Järkevintä on kuvitella tuo tapahtuma oman pankkisi edustalle. Pistä silmät kiinni, kuvittele mielessäsi oman pankkisi edusta, miltä se näyttää, miltä siellä voisi tuoksua jne, käveleekö pankin edustalla ihmisiä, minkälaisia rakennuksia siinä on ympärillä.

Muistin virkistämiseksi kannattaa muutenkin alkaa tarkkailemaan ympäristöään hieman isommalla mielenkiinnolla. Keskity normaalissa elämässäsi enemmän myös yksityiskohtiin. Montako katulamppua kotikatusi varrella on. Miltä näyttää joku tietty yksityiskohta, esim. minkävärinen laatoitus tai lattia on työpaikallasi, montako loisteputkilamppua kahvitilasi katossa on ja niin edespäin. Tämä helpottaa näiden mielikuvien rakentamista. Joka kerta kun luot mieleesi uusia assosiaatioita, koita rakentaa niistä mahdollisimman elävät. Kuvittele valmiiksi värit, tuoksut ja tunteet. Jos kuvittelet esimerkiksi tuon golf-mailan, kuvittele minkälainen kuviointi sen varressa on, onko maila kulunut vai uusi.

Pankkikortin pin-koodi kannattaa siis painaa sinne minne se on loogisinta sijoittaa, eli oman pankkisi edustalle. Kun olet kuvitellut mielessäsi paikan, näe mielessäsi vielä muutamia kertoja tuon edellä mainittu näytelmä missä golf-maila lyö palloa joka osuu lumiukon päähän jonka johdosta lumiukko kaatuu purjeveneeseen:

1084

Siinä tekniikka yksinkertaisimmillaan.

Tommi LahtiComment
täysin turha taito: luettele 100 Piin desimaalia alle minuutissa

Siinä missä Atlantilla ja Tyynellä valtamerellä riehuvat näin syksyisin hurrikaanit ja taifuunit, omassa päässäni riehuu jonkinlainen, omanlainen hirmumyrskynsä. Ulkoisesti ja pulssista mitattuna olen kyllä rauhallinen, mutta monesti korvien välissä suhisee niin, että lomamatka etelän aurinkoon on mielessä hälyttävän usein. Tänä syksynä päänsisäistä turbulenssia on lisännyt erityisesti numerot. Eikä mitkä tahansa numerot, vaan erään Piin 100 ensimmäistä desimaalia. Vuonna 2015 olin muistitekniikoiden ytimessä, ja päätin opetella kahdessa viikossa ensimmäiset 1000 desimaalia. Sain numerot muistiin erilaisia tekniikoita käyttämällä, mutta tajuttuani tekoni turhuuden, unohtui kyseisen päättymättömän numerosarjan satunnainen jono aika hätäisesti.

Uudistan parasta aikaa esitystäni, ja sen lopussa nähdään numero joka vaatii minulta jälleen muistikapasiteettia. Olen käyttänyt 1000:nen desimaalin muistamiseen matkareittitekniikkaa, ja tämän syksyn ohjelmaan on siis kuulunut ensimmäisten SADAN desimaalin palauttaminen. Olen siis juntannut tuota numerosarjaa mielessäni aina vain uudestaan. Ja uudestaan. Ja vielä uudestaan. Siihen pisteeseen, että oli pakko kuvata videolle, testimielessä, ehtisinkö luetella ne Instagramin rajoittamaan minuuttiin. Hommahan meni putkeen, video suorituksesta löytyy tämän postauksen yhteydestä.

Hienointa tässä on se, että mulla ei ole valokuvamuistia, en ole savant, en ole erityisen (lue: ollenkaan) älykäs, olen vain opetellut tehokkaita tekniikoita. Ja loppuun härski väitös:

KUKA TAHANSA VOI OPPIA 100 DESIMAALIA ALLE TUNNISSA.

Jos haluat olla arkielämäsi mentalisti, ja oppia tehostamaan muistiasi, laita viestiä tommi@tommilahti.com

Tommi LahtiComment
Väite: nimien muistaminen on helppoa (ja hauskaa)

Suurin osa ihmisistä (myös minä) luokittelee itsensä huonona nimien muistajana ja sepittää itselleen tekosyitä siitä, miksi ei koskaan muista nimiä.

"Mutta kasvot kyllä muistan..."

Onko asia sinun kohdallasi noin? Haluaisitko kuitenkin olla se henkilö, joka MUISTAA nimet, muistaa kasvot, osaa yhdistää nimen kasvoihin vielä aikojenkin päästä ja ymmärtää paremmin miten muistimme toimii? Aion opettaa sinulle hauskan tavan muistaa nimiä paremmin.

"Jos muistat nimen, sinutkin muistetaan"

Vanha sanonta, mutta täysin totta. Muistatko hetkeä jolloin olet tavannut vanhan tuttavasti ja tapaamisen hetkellä hän lausuukin nimesi ilman epäröintiä mutta itse olet täysin sumussa siitä, mikä hänen nimensä on? Entä liike-elämässä? Muistamalla yhteistyökumppaneidesi ja asiakkaittesi nimiä, annat itsestäsi luotettavamman kuvan; sinä välität heistä ja muistat heidän nimensä. Tai näin ne bisnes-gurut väittää..

30% parempi nimimuisti minuutissa

Jos haluat välittömästi parantaa nimimuistiasi 20-30%, kokeile seuraavia asioita:

  1. Kun tapaat uuden ihmisen ja olet menossa esittelemään itsesi; ole läsnä ja keskity

  2. Kun toinen sanoo nimensä, kuuntele ja katsele häntä ollen tilanteessa läsnä

Siinä. Noin yksinkertaisilla asioilla voit parantaa nimimuistiasi välittömästi. Usein esittelytilanteissa ihmisillä on kiire päästä sanomaan oma nimensä, eikä edes välttämättä välitetä kuunnella mikä toisen ihmisen nimi oikein on. Miten ihmeessä niillä lähtökohdilla voisit mitään nimiä muistaa? Ole siis läsnä, keskity ja kuuntele. Myös nimen toistaminen kuulemisen jälkeen auttaa. Pimeässä pohjolassa tosin amerikkalaistyylinen etunimen toistaminen joka lauseessa ei ihan toimi, ole nimen toistamisessa tyylikkään juro ja tee toisto lähinnä oman pääsi sisällä, toki etunimeä kannattaa aika ajoin tiputella lauseisiin varsinkin jos keskustelu muuttuu small talk- tasolle.

Kaikki nimet muistiin

Seuraava tekniikka toimii. Sitä käyttävät apunaan niin muistimestarit kuin tavalliset ihmiset eri aloilta ympäri maailmaa. Jälleen kerran keskiössä on asioiden linkittäminen toisiinsa.

Nimien muistamisen salaisuus:

- Valitse vastapuolen kasvoista mieleenjäävin piirre (isot korvat, paksut kulmakarvat tms.)

- Muunna nimi helpommin muistettavaan muotoon (Ulla = Pulla, Tommi = Pommi...)

- Linkitä uusi mielikuva kasvonpiirteisiin

Kun tapaat uuden ihmisen, voit muuttaa joko hänen pelkän etunimensä, tai kuten joissain tapauksissa on helpompaa, sekä etu- että sukunimen. Katso henkilöä silmiin, tarkkaile hieman hänen kasvojaan. Mikä kasvonpiirre jää SINUN mieleesi helpoiten. Valitse se. Muunna nimi helpommin muistettavaan muotoon ja koita yhdistää se valitsemaasi kasvonpiirteeseen.

Esimerkkejä;

Tapaat palaverissa naishenkilön jolla on huomattavan upeasti laitetut hiukset, päätät välittömästi valita hänen päälakensa nimen tallennuspaikaksi. Kättelette, ja hän sanoo nimensä:

Ulla Ylikoski

- kuvittele vaikka päälaelle koski jossa virtaa vettä, keskellä virtausta seilaa pieni pulla. Pulla koskessa joka on pään yllä. Ulla Ylikoski.

Joka kerta kun katsot Ullaa, ajattelet tuota muodostamaasi mielikuvaa. Mikä piirre hänessä tulikaan selkeämmin esille? Hiukset! Näet mielessäsi virran virtaamassa pitkin hänen päätään ja kasvojaan, vesi kastelee kasvot täysin, hän joutuu sulkemaan jopa silmänsä valuvan veden takia, meikeistä puhumattakaan. Jotain jännää näkyy vielä virran mukana. Pulla.

Sanoin että lupaan opettaa helpon ja hauskan tavan muistaa nimiä! Ja usko pois, tämä oikeasti toimii. Normaalisti nimet unohtuvat, koska emme tajua ajatella niitä mitenkään konkreettisesti. Kasvot jäävät mieleen koska näet ne, näet kasvonpiirteitä, mieleenjääviä hiustyylejä jne. Jälkikäteen kun tapaat ihmisen uudelleen, muistat kyllä kasvot mutta et nimiä. Tällä tavalla huijaamme omia aivojamme niin, että jos ne muistavat ennen nähdyt kasvot, luomamme mielikuvan avulla muistuu mieleen myös nimi. Kokeile!

Toinen esimerkki:

Salaperäinen miljonääri on kutsunut sinut ja seitsemän muuta ihmistä mystiselle saarelle. Mentyäsi paikalle, selviää, että kutsut lähettänyt miljonääri ei olekaan saarella. Tapaat ruokahuoneessa hänen hovimestarinsa ja huomaat välittömästi hovimestarin otsan olevan tavallista leveämpi. Päätät valita otsan muistipaikaksi. Hän lähestyy ja esittelee itsensä:

Kim Ruohonen

- Voit myös yhdistää nimiin julkkiksia. Kim voi olla Kimi Räikkönen. Kuvittele Kimi räikkönen leikkaamassa ruohoa hovimestarin otsalla. Kim Ruohonen

Jos ja kun pelastaudut saarelta ja joskus tapaat leveäotsaisen butlerin uudelleen, todellinen muistisi nostaa mieleesi kaksi asiaa; tavallista leveämmän otsan, ja Jäämies-Räikkösen lanaavan nurtsia ajohaalarit hiessä. Kuka muu muka voi kyseessä olla, kukapa muu kuin vanha kunnon KIM RUOHONEN.

Usko tai älä, näin se homma vain toimii, testaa ja ylläty!

Haastan sinut testaamaan tätä tekniikkaa, ja jos olet vieläkin epäileväinen sen toimivuudesta, laita mailia niin kerron tarkemmin!

tommi@tommilahti.com

Tommi LahtiComment
tervetuloa syksy!

Syksy on omalta kohdaltani parasta aikaa vuodessa. Kesän leppoisa oleilu on pikkuhiljaa takanapäin, katseet suunnattu jälleen tulevaisuuteen ja ilmassa leijuu vahva tekemisen meininki.

Tänä syksynä tekemisen tahti on omalta osaltani täynnä uuden opettelua. Keväällä alkanut uuden esityksen kirjoittaminen ja suunnittelu on saatu päätökseen, ja nyt alkaa uusien ihmeiden tiivis treenaaminen ja ohjelmaan sisällyttäminen. Vapaa-ajan viettoa rajoittaa erittäin mukavalla tavalla myös tuleva kolumnistin pesti Suomen suurimmassa taika-alan julkaisussa, Jokerissa. Tarkoituksena olisi kertoa ja kirjoittaa kirjoittamisesta, eli miten itse käsikirjoitan esityksiä ja miten harjoittelen uusia kokonaisuuksia.

Uudistetun esityksen luominen alkoi jo itse asiassa viime vuoden puolella, marraskuussa 2017. Pitkin prosessia huomasin kuitenkin miten osa suunnittelemistani tempuista ei olleetkaan itselleni mieluisia. Tästä johtuen kirjoitustyö pitkittyi tälle syksylle. Uudistetun esityksen tarkoituksena on olla hämmentävämpi mitä edeltäjänsä, ja tämä tarkoittaa tottakai temppujen lisäksi myös omaa panostani esiintyjänä. Treeniä on lisätty myös sitä ajatellen, ja odotan innolla miten show ottaa muotonsa yleisön edessä

Jos syksy lupailee allekirjoittaneelle uusia juttuja, on se muutenkin esiintyjille mieluisaa aikaa. Firmojen herätessä taas tulevaan pikkujouluaikaan, täyttyy monen showmiehen- ja naisen kalenteri varauksista. Tammikuussa, tai juuri ennen joulua onkin ollut muutaman kollegan kanssa tapana tavata ja niputtaa monesti hektiseksi äityvä sesonki ja toivottaa tervetulleeksi alkuvuoden ns. kuiva kausi. Tässä vaiheessa jo kaikille esiintyjille tsemppiä syksyn tohinoihin, olkoot "tilastokeikkojen" määrä tänä vuonna mahdollisimman lähellä nollaa!